Suomalainen urheiluhistoria on täynnä kertomuksia fyysisestä sisusta – siitä, kuinka on puskettu loppuun saakka, hammasta purren. Mutta nuoret urheilijat ja valmennusorganisaatiot, kuten Suomen Olympiakomitea, nostavat nyt yhä vahvemmin esiin toisenlaisen näkökulman: henkinen sisu on vähintään yhtä tärkeä. Nykyisin menestyminen ei tarkoita pelkkää maksimaalista fyysistä suorituskykyä, vaan kykyä kohdata paineet, pettymykset ja oman mielen haasteet urheilijan polulla.
Olympiakomitean urheiluakatemioissa painotetaan yhä enemmän palautumisen, unen ja mielen hyvinvoinnin merkitystä osana huippusuorituksia. Urheilijoita kannustetaan kehittämään itsetuntemusta, tunnistamaan kuormitustekijöitä ja hakemaan tukea ajoissa. Tällainen lähestymistapa vaatii uutta asennetta ja uskallusta – sellaista sisua, jossa ei pelätä myöntää, ettei aina jaksa. Se ei ole heikkoutta, vaan vahvuutta ymmärtää, miten oma kokonaisvaltainen hyvinvointi vaikuttaa suorituksiin.
Yhä useampi nuori urheilija on puhunut julkisesti henkisestä paineesta ja uupumuksesta. Esimerkiksi jalkapalloilija Linda Sällström ja jääkiekkoilija Kiira Yrjölä ovat kertoneet avoimesti mielen haasteistaan ja siitä, miten tärkeää on puhua niistä. Tällainen avoimuus ei ainoastaan vähennä häpeää, vaan rohkaisee muita nuoria kohtaamaan omia tuntemuksiaan ilman pelkoa. Esimerkit osoittavat, että henkinen sisu voi rakentua haavoittuvuudesta – ei sen kieltämisestä.
Nuoret urheilijat ymmärtävät yhä paremmin, että todellinen menestys rakennetaan vuosien työllä, ja siihen kuuluu niin nousuja kuin laskujakin. Olympiakomitean valmennusfilosofiassa korostetaan prosessikeskeisyyttä – ei pelkkiä voittoja. Tämä ajattelutapa tuo urheiluun uudenlaisen sisun muodon: se ei ole lyhyen aikavälin maksimaalista puristusta, vaan kykyä rakentaa uraa viisaasti ja kestävällä pohjalla. Tällainen sisu on hiljaista ja määrätietoista – näkymätöntä voimaa taustalla.
Olympiakomitea ja sen kumppaniorganisaatiot ovat kehittäneet toimintamalleja, joissa urheilija on ihminen ennen kaikkea. Tämä lähestymistapa rakentaa uutta kulttuuria, jossa sisulla ei tarkoiteta vain suoritusten maksimoimista, vaan koko ihmisyyden tukemista. Uuden sukupolven urheilijat näyttävät, että voittaminen ei ole ristiriidassa inhimillisyyden kanssa – päinvastoin. Henkinen sisu, joka rakentuu tunteiden tunnistamisesta, rehellisyydestä ja yhteisöllisestä tuesta, voi olla juuri se voima, joka vie heidät pitkälle.